Usein kysyttyjä kysymyksiä yritysten vastuullisuusraportoinnista

Kestävyysraportoinnilla voidaan tarkoittaa vastuullisuusraportointia. Tällä sivustolla sillä tarkoitetaan kuitenkin yritysten kestävyysraportointia, joka perustuu yritysvastuuraportointidirektiiviin eli CSRD:hen (Corporate sustainability reporting directive) ja jonka toteuttamista ohjaa eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit eli ESRS:t (European sustainability reporting standards).

ESG on lyhenne sanoista Environment (vaikutukset ympäristöön), Social (vaikutukset ihmisiin) ja Governance (yrityksen hallintotapa). Lyhenne yleistyi, kun kestävyysraportointiin liittyvää sääntelyä alettiin valmistella ja siitä käytettiin lyhennettä ESG-raportointi, joka kertoo, mitä asioita kyseinen raportointi kattaa.

Pk-yrityksille on olemassa eurooppalainen Pk-yritysten vapaaehtoinen kestävyysraportointistandardi, joka julkaistiin suomeksi elokuussa 2025. Raportointikehystä kutsutaan usein VSME:ksi (Voluntary Sustainability Reporting Standard for SMEs) sen englanninkielisen nimen mukaisesti.

VSME:n pyrkii yhtenäistämään pk-yrityksiltä vaadittavaa raportointitietoa, jotta pk-yritykset voisivat samalla raportointitiedolla vastata erilaisten asiakkaiden ja sidosryhmien tietotarpeisiin. VSME:n tavoitteena on:
Vastata pk- ja mikroyritysten asiakkaiden, rahoittajien, sijoittajien ja muiden vastuullisuustiedon vaatimuksiin.
Auttaa yrityksiä menestymään tarjouskilpailuissa, joissa annetaan painoarvoa ympäristö- ja sosiaalisille näkökulmille tai yrityksen hallintotapaan liittyville asioille, ns. ESG-asioille.
Auttaa yritystä ennakoimaan tulevia sääntelyvaatimuksia.

VSME:ssä on kaksi erilaista raportointimoduulia, joista ns. perusmoduuli keskittyy numeriseen dataan ja yksinkertaisiin kysymyksiin. Se on tarkoitettu erityisesti mikroyrityksille. Laajennettu moduuli puolestaan syventää raportointia yrityksen toimintaympäristöön sidonnaisilla kysymyksillä ja edellyttää analyysia yrityksen vaikutuksista ympäristöön, omaan henkilöstöön sekä yrityksen hallintotapaan.

Perusmoduuli

• Soveltuu erityisesti yrityksille, joilla ei ole aiempaa kokemusta vastuullisuusraportoinnista
• Tarkoitettu erityisesti mikro- ja pk-yrityksille, joilla ei ole merkittäviä vastuullisuustietoon liittyviä sidosryhmävaatimuksia

Laajennettu moduuli

• Soveltuu yrityksille, joiden pitää tuottaa tietoa vaativien sidosryhmien, kuten suuryritysten ja sijoittajien tietotarpeisiin
• Tarkoitettu erityisesti pk-yrityksille
• Laajentaa perusmoduulia eri tavoin (mm. päästövähennystavoitteet, ilmastonmuutokset aiheuttamat riskit, toimenpiteet syrjinnän ja lapsityövoiman estämiseksi)

Voit tutustua tarkemmin VSME-vaatimuksiin tutustumalla syksyllä 2025 julkaistuun komission suositukseen jäsenmaille. Siinä on kuvattuna moduulien sisällöt yksityiskohtaisesti: linkki EU komission VSME-suosituksen suomenkieliseen versioon. Komission suositus (EU) 2025/1710, annettu 30 päivänä heinäkuuta 2025, pienten ja keskisuurten yritysten vapaaehtoisesta kestävyysraportointistandardista. Vastaava aineisto VSME:n sisällöstä löytyy englanniksi.

VSME-raportointiin on useita palveluita tarjolla. Lisäksi EGRAG, joka kehitti eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit (ns. ESRS) ja VSME:n, tarjoavat excel-pohjan raportoinnin tekemiseen. Raportointipohja on saatavilla englanniksi EGRAGin verkkosivuilta.

Hiilidioksidiekvivalentti (CO2e) on yleisesti käytössä olevan mittayksikkö, joka kuvaa erilaisten kaasupäästöjen eli kasvihuonekaasupäästöjen (ei vain hiilidioksidin) yhteisvaikutusta ilmaston lämpenemiseen.
Esimerkiksi kaatopaikoilla hapettomissa oloissa biojätteestä syntyy metaania. Metaanin vaikutusta arvioitaessa metaanin aiheuttama haitta muunnetaan laskelmissa hiilidioksidiekvivalenteiksi. Tässä laskennassa yksi metaanikilo päästö muunnetaan vastaamaan hiilidioksidipäästöä eli ns. hiilidioksidiekvivalentiksi. Metaanin vaikutus on yli 20 kertainen verrattuna hiilidioksidiin.

Päästökerroin on lukuarvo, jonka avulla toiminnan vaikutukset ilmastoon lasketaan. Päästöt lasketaan kertomalla ns. päästökertoimella päästöjä aiheuttava toiminta.

• Päästöt = Päästökerroin x päästöjä aiheuttava toiminta

Esimerkiksi autoilun polttoaineen kulutuksen päästöt lasketaan seuraavasti: kyseisen polttoaineen päästökerroin x polttoaineen kulutus tarkasteltavalla ajanjaksolla.

Huom! Hiilijalanjäljen laskennassa tulee käyttää aina mahdollisimman tarkkaa päästökerrointa sekä osoittaa mistä lähteestä päästökerroin on peräisin.

Hiilijalanjäljen laskentaa tehdään, jotta tiedetään, mitkä nykyiset toiminnot aiheuttavat merkittävimmät kasvihuonekaasupäästöt. Se auttaa yritystä asettamaan päästövähennystavoitteita seuraaville vuosille ja vähentämään vaikutustaan ilmaston lämpenemiseen.

Scope 1 eli päästöluokka 1 tarkoittaa yrityksen tuottamia suoria päästöjä, esim. omien ajoneuvojen ja tehtaiden päästöt.
Scope 2 eli päästöluokka 2 tarkoittaa yrityksen ostaman energian eli sähkön, lämmön, viilennyksen ja höyryn kulutuksesta muodostuvia epäsuoria päästöjä.

Scope 3 eli päästöluokka 3 tarkoittaa kaikkia muita epäsuoria päästöjä koko yrityksen arvoketjussa. Näihin päästöihin yrityksen on usein hankala itse vaikuttaa, mutta ne aiheutuvat yrityksen toiminnan seurauksena. Näitä päästöjä ovat mm. ostettujen tuotteiden, kuljetusten sekä työmatkojen aiheuttamat päästöt.

Esimerkiksi vedentuotantoon, jakeluun ja jäteveden käsittelyyn liittyvät päästöt ovat scope 3 päästöjä, paitsi veden lämmittäminen, jos se tehdään yrityksessä yrityksen tuottamalla tai ostamalla energialla, jotka ovat mukana scope 2 päästöissä.

Tuotteen hiilijalanjäljen laskennassa huomioidaan tuotteen koko elinkaaren aikana muodostuneet kasvihuonekaasupäästöt. Laskentaa varten on kehitetty standardi ISO 14067:2018.

Kuljetusten hiilijalanjäljen laskennalle julkaistiin maaliskuussa 2023 ISO standardi 14083: Kasvihuonekaasut. Kuljetusketjujen kasvihuonekaasupäästöjen määritys ja raportointi. Toiminta jaetaan samankaltaiset ominaisuudet omaaviin luokkiin, esim. runkoliikenne ja jakelu. Suoritteen laskenta perustuu todelliseen massaan ja lyhimpään mahdolliseen etäisyyteen sekä logistiikkakeskusten osalta lähtevien tavaroiden määrään. Päästöt lasketaan polttoaineen kulutuksen perusteella. Mukaan otetaan sekä kuorman kanssa että tyhjänä tehdyt matkat, mukaan lukien poikkeamat ja reitin ulkopuoliset etäisyydet. Suoritteen ja päästöjen avulla saadaan laskettua päästöintensiteetti (g CO2e/tkm) ja sitä kautta myös asiakaskohtaiset päästöt eri toimintaluokissa.

Hiilijalanjäljen laskenta on tällä hetkellä pakollista vain CSRD-direktiivin piiriin kuuluvilla pörssiyhtiöillä. Myöhemmin se tulee pakolliseksi myös muille suuryrityksille sekä listatuille pk-yrityksille vuosina 2025–2028. Vaikka hiilijalanjäljen laskenta ei ole pakollista pk-yrityksille, voi se käytännössä olla yrityksille jopa elinehto, koska asiakkaat ja sidosryhmät kysyvät sitä entistä useammin.

Vaikka kestävyysraportointi ei ole vielä pk-yrityksille pakollista, auttaa VSME-raportti rakentamaan uskottavaa, monipuolista ja strategista vastuullisuusviestintää asiakkaille, sijoittajille ja työntekijöille.
Koska VSME perustuu EU:n ESRS-kehykseen, tuo vapaaehtoinen kestävyysraportointi yrityksen vastuullisuusviestintään

• valmiutta asiakas- ja sijoittajavaatimuksiin
• yhdenmukaisuutta ja vertailtavuutta
• läpinäkyvyyttä ja luotettavuutta

VSME auttaa yritystä hahmottamaan vastuullisuustoimiensa kokonaisuutta monipuolisesti, ja dokumentoitua tietoa voidaan hyödyntää eri tavoin. Dokumentoitua tietoa voidaan esimerkiksi tarinallistaa, visualisoida ymmärrettävämmäksi tai muuntaa selkeiksi infograafeiksi. Kaikkea tätä voidaan viestittää sidosryhmille eri kanavissa.

1. Kartoita lähtötilanne vastuullisuusviestintään

• Mitä toimia yrityksessä jo tehdään? Onko tästä jo olemassa mitattua tietoa, dokumentaatiota tai raportteja saatavilla?
• Mitä arvoja ja tavoitteita yrityksellä on vastuullisuuteen liittyen?

2. Rajaa ja määrittele yrityksen vastuullisuusviestinnän tavoitteita

• Halutaanko lisätä asiakkaiden luottamusta, vastata sidosryhmien odotuksiin, valmistautua tulevaan sääntelyyn, erottua kilpailijoista vai jotain muuta? Selkeät tavoitteet ohjaavat mm. vaikuttavimpien kanavavalintojen ja sisältöjen hyödyntämiseen.

3. Tunnista kohderyhmät vastuullisuusviestintään

• Asiakkaat, työntekijät, yhteistyökumppanit, sijoittajat? Mitä he odottavat vastuullisuudelta?

4. Laadi viestintäsuunnitelma vastuullisuusviestintään

• Mitä, missä ja milloin viestitään? Kuka viestii? Huomioi resurssit viestintään. Voit aloittaa pienesti, vaikka yhdellä vastuullisuusteemalla (esim. energiankulutus, työhyvinvointi, hallinnon eettiset periaatteet).

5. Seuraa ja kehitä vastuullisuusviestintää jatkuvasti. Vastuullisuusviestintä on jatkuva prosessi, ei yksittäinen kampanja.

Kaksoisolennaisuus eli ”merkittävimmät asiat”

Kaksoisolennaisuus on uusi käsite, jota käytetään kestävyysraportoinnissa. Se tarkoittaa yrityksen toimintaan liittyvien kestävyysteemojen tarkastelua kahdesta eri näkökulmasta: sisäisestä ja ulkoisesta.

1. Ensimmäinen näkökulma on ”sisäpuolelta ulospäin” eli miten yrityksen toiminta vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan. Tässä tarkastellaan yrityksen toiminnan laajoja seurauksia, esimerkiksi työolot ja ihmisoikeudet.
Tarkastelunäkökulma kattaa organisaation suoraan aiheuttamat vaikutukset sekä vaikutukset, joihin organisaatio vaikuttaa toiminnallaan, tuotteillaan ja palveluillaan organisaatiosuhteissaan (välillisesti). Vaikutusten olennaisuuden arvioinnissa tarkastellaan sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia sekä todellisia ja mahdollisia vaikutuksia ihmisiin tai ympäristöön lyhyellä, keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä.

2. Toinen näkökulma on ”ulkopuolelta sisäänpäin” eli miten erilaiset tekijät (esim. ilmastonmuutos, ympäristöön liittyvä sääntely, yhteiskunnalliset muutokset) voivat vaikuttaa organisaation taloudelliseen tulokseen, kassavirtaan tai rahoitusasemaan. Tässä tarkastelukohteina ovat yrityksen toiminnan riippuvuus kestävyysasioista, kuten resurssien saatavuudesta, sekä kestävyysteemoihin (ESG asioihin) liittyvät riskit ja mahdollisuudet, jotka vaikuttavat yrityksen taloudelliseen tilanteeseen. Esimerkkejä ovat ilmastonmuutoksen riski tai lapsityövoiman korkean riskialueen toimintaan liittyvät riskit.
Ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät teemat ovat merkittäviä, jos ne aiheuttavat tai voivat aiheuttaa riskejä tai mahdollisuuksia, jotka vaikuttavat olennaisesti tulevaisuuden kassavirtaan, liiketoimintamalliin, strategiaan, rahoituksen saatavuuteen tai pääoman hintaan. Tällaiset olennaiset riskit ja mahdollisuudet liittyvät usein riippuvuuksiin luonnonvaroista, ihmisistä tai yhteiskunnallisista tekijöistä. Taloudellinen merkitys otetaan huomioon lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Kaksoisolennaisuustarkastelun avulla yrityksen vastuullisuusraportista saadaan mahdollisimman merkityksellinen, jolloin raportti toimii hyödyllisenä tiedonlähteenä yrityksen sidosryhmille.
Kestävyysraportointistandardit (ESRS) edellyttävät, että yritys keskittyy raportoinnissa niihin kestävyysaiheisiin, jotka yritys on tunnistanut itselleen olennaisiksi. ESRS koskee suuryrityksiä, mutta velvoitteet valuvat alihankkijoille.

Kaksoisolennaisuuden arviointi on kattava tarkastelu, jonka avulla yritykset voivat tunnistaa ympäristöön, yhteiskuntaan tai hallintotapaan liittyvät asiat, jotka ovat merkittäviä sekä yritysten oman toiminnan että sidosryhmien näkökulmasta.

Kaksoisolennaisuuden arviointiprosessin vaiheet:
Suunnittelu – yrityksen kestävyyskontekstin ymmärtäminen
Tunnistaminen – kestävyysvaikutusten tunnistaminen
Vuorovaikutus – sidosryhmien kuuleminen
Olennaisuuden arviointi – kestävyysvaikutusten arviointi
Tulosten käsittely ja raportointi – olennaisten kestävyysasioiden raportointi

Olennaisuuden arvioinnin periaatteet:
Olennaisuutta tulee arvioida koko arvoketjun laajuudelta
Kaksoisolennaisuusanalyysissa on tarkoitus myös tunnistaa yrityksen suorien vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien lisäksi myös sellaisia vaikutuksia, riskejä ja mahdollisuuksia, joihin yritys kytkeytyy sen suorien tai epäsuorien liikesuhteiden kautta.
Vaikutuksia sekä taloudellisia riskejä ja mahdollisuuksia tulee tarkastella eri aikahorisonteilla ts. mitkä kestävyysaiheet ovat olennaisia:
Lyhyellä aikavälillä 12 kk (yrityksen raportointikauden aikana
Keskipitkällä aikavälillä 1-5 vuotta
Pitkällä aikavälillä yli 5 vuotta
Aikanäkökulman laajentaminen antaa mahdollisuuden entistä strategisempaan ennakointiin ja suunnitelmalliseen vaikutusten, riskien ja mahdollisuuksien hallintaan.

Kaksoisolennaisuuden arviointi ei ole pakollista pk-yrityksille, mutta se on hyödyllinen työkalu mm. seuraavissa asioissa:

• Auttaa vastaamaan sidosryhmien ESG-tietopyyntöihin
• Auttaa viestimään uskottavasti
• Valmistaa mahdollista laajempaa sääntelyä varten
• Tukee riskienhallintaa ja strategiatyötä
• Auttaa tunnistamaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia
• Tukee vihreän rahoituksen saatavuutta (edullisemmat rahoitusehdot)
• Lisää kyvykkyyttä vastata julkisten hankintojen tarjouspyyntöihin

Suuryrityksiltä kaksoisolennaisuuden arviointiin perustuvaa raportointia kuitenkin edellytetään (ESRS), joten velvoitteet valuvat alihankintaketjuissa toimiville pk-yrityksille tai niihin pyrkiville. Puhutaan vastuullisuusvalumasta.

Asia on olennainen, jos sen voidaan kohtuudella arvioida vaikuttavan päätöksentekoon. Tällaiset tiedot ovat keskeisiä ja ne on ilmoitettava, koska niiden pois jättäminen voi heikentää sidosryhmien kykyä tehdä perusteltuja päätöksiä.

Positiivinen tai negatiivinen, tosiasiallinen tai mahdollinen, yrityksen toiminnannasta aiheutuva vaikutus ympäristöön, ihmisiin tai yhteiskuntaan.
Tarkasteltavia asioita ovat mm. liiketoiminnan ympäristövaikutukset, omien työntekijöiden työturvallisuus ja -hyvinvointi sekä ihmisoikeuksien toteutuminen koko arvoketjussa.
Esimerkkejä vaikutuksista:

• Suorat tai epäsuorat kasvihuonekaasupäästöt (-)
• Kierrätetyt materiaalit (+)
• Työturvallisuusjärjestelmä ja –periaatteet (+)
• Selittämättömät palkkaerot (-)

Mahdollisia vaikutuksia ovat ne, jotka voivat ilmetä tulevaisuudessa, kuten riski tapaturmalle työturvallisuuden huolehtimisesta riippumatta.
Vaikutukset ja niiden merkittävyys vaihtelevat yrityksestä toiseen esim. toimialan, yrityksen koon, sidosryhmien ja arvoketjun mukaan.

Riskillä tarkoitetaan kestävyyteen liittyvää negatiivista poikkeamaa yrityksen odotettavissa oleviin rahavirtoihin ja/tai pääomiin.

Mahdollisuudella tarkoitetaan kestävyyteen liittyvä positiivinen poikkeama yrityksen odotettavissa oleviin rahavirtoihin ja/tai pääomaan.

Myös sisäisestä näkökulmasta tunnistettuihin vaikutuksiin voi liittyä taloudellisia riskejä tai mahdollisuuksia, jotka on hyvä huomioida. Riskien ja mahdollisuuksien olennaisuutta arvioidaan sekä niiden esiintymisen todennäköisyyden että taloudellisten vaikutusten mahdollisen suuruuden perusteella.

Esimerkkejä riskeistä ja mahdollisuuksista:  

• Siirtyminen käyttämään kestäviä, uusiutuvia energialähteitä voi auttaa yritystä saavuttamaan hiilineutraaliuden, parantaa paikallista ilmanlaatua, parantaa yrityksen brändiä ja mainetta sekä alentaa kustannuksia pitkällä aikavälillä, vaikka lyhyellä aikavälillä investoinnit voivat aiheuttaa taloudellisen riskin.
• Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sääilmiöt, kuten helteet, kuivuus ja voimistuvat sateet lisääntyvät ja lisäävät tuotantoepävarmuutta ja voivat vaikeuttaa raaka-aineiden saatavuutta.

CSRD (Corporate Sustainability Reporting Directive) on EU:n direktiivi, joka määrittelee kestävyysraportoinnin vaatimukset. Se velvoittaa yrityksiä raportoimaan vastuullisuustietoja standardoidusti ja varmennettavasti.

Suomessa kestävyysraportointia säädellään lakisääteisesti erityisesti EU:n Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) -direktiivin myötä, joka on pantu täytäntöön kansallisesti muun muassa kirjanpitolain ja tilintarkastuslain muutoksilla.

Lähde: Finanssivalvonta Kestävyysraportoinnin sääntely – IFRS- ja kestävyysraportoinnin valvonta – www.finanssivalvonta.fi

Velvollisuus koskee nyt suuria pörssiyhtiöitä, ja laajenee vaiheittain muihin suuriin yrityksiin, listattuihin pk-yrityksiin ja EU:ssa toimiviin ulkomaisten yritysten tytäryhtiöihin vuosina 2027 alkaen. Aikatauluihin ja kattavuuteen edetään EU päätösten mukaisesti. Muutoksia voi tulla.

Euroopan parlamentti vahvisti 13.11.2025 kantansa ja hyväksyi CSRD:n mukaisen kestävyysraportoinnin kynnysarvoksi 1 750 työntekijää ja 450 miljoonan euron liikevaihdon sekä ilmastosiirtymäsuunnitelman poistamisen. Asia siirtyy nyt Euroopan komission, parlamentin ja jäsenvaltioiden neuvoston välisiin kolmikantaneuvotteluihin.

Yritys kuuluu raportointivelvollisuuden piiriin, jos se täyttää vähintään kaksi seuraavaa kriteeriä (alkaen tilikaudesta 2027):

• Taseen loppusumma yli 25 miljoonaa euroa
• Liikevaihto yli 50 miljoonaa euroa
• Keskimäärin yli 500 työntekijää

Raportointi perustuu ESRS-standardeihin (European Sustainability Reporting Standards), jotka määrittelevät mitä tietoja tulee raportoida ESG-näkökulmista (ympäristö, sosiaalinen vastuu, hallintotapa).
Raportoitavia asioita ovat mm. Kasvihuonekaasupäästöt (Scope 1, 2, 3), energian ja veden käyttö, Biodiversiteettivaikutukset, työolosuhteet, ihmisoikeudet, monimuotoisuus, hallituksen kokoonpano ja liiketoimintaetiikka.
Hyvää lisätietoa löydät Ympäristöministeriön julkaisusta 2025:4, Kestävyysraportoinnin haasteet ja tukitarpeet suomalaisyrityksissä.

ESRS (European Sustainability Reporting Standards) ovat raportointistandardeja, jotka määrittelevät, mitä tietoja yrityksen tulee raportoida ja miten. Ne kattavat ympäristö-, sosiaaliset ja hallintotapaan liittyvät näkökulmat.

Kaksoisolennaisuus tarkoittaa, että yrityksen on arvioitava:

• Miten kestävyystekijät vaikuttavat sen liiketoimintaan
• Miten yrityksen toiminta vaikuttaa ympäristöön ja yhteiskuntaan

Tämä tietoperusteinen arviointi ohjaa, mitä tietoja raportoidaan. Voit tutustua asiaan tarkemmin erillisessä kohdassa Kaksoisolennaisuus eli ”merkittävimmät asiat”.

Raportti tulee varmentaa ulkoisesti. Aluksi riittää rajoitettu varmuus (limited assurance), mutta myöhemmin vaaditaan kohtuullinen varmuus (reasonable assurance). Varmennuksen tekee tilintarkastaja tai muu riippumaton asiantuntija. Suomessa kestävyysraportin saa varmentaa vain tilintarkastaja, jolla on kestävyysraportointitarkastuspätevyys (ns. KRT-pätevyys) tai tilintarkastusyhteisö, jossa on KRT-pätevyyden omaavia henkilöitä.

Raportointivelvoitteiden laiminlyönti voi johtaa seuraamuksiin, kuten viranomaisvalvontaan, mainehaittoihin tai jopa taloudellisiin sanktioihin. Tarkemmat seuraamukset riippuvat kansallisesta lainsäädännöstä.

Voit tehdä vastuullisuusraportoinnin, joka ei ole lakisääteinen. Voit tällöin noudattaa VSME -standardeja, jotka ovat kevyemmät. Myös vapaaehtoisen vastuullisuusraportoinnin voi varmentaa halutessasi tai mikäli arvoketju, jossa toimit, sitä vaatii.
Voit lukea lisää VSME-standardeista kohdasta Pienten ja keskisuurten yritysten kestävyysraportointi, ns. VSME.

Raportointi perustuu aina kirjalliseen sopimukseen. On hyvä miettiä myös, miten hyödynnät tuottamaasi tietoa oman yrityksesi toiminnan kehittämiseen.

• Tilintarkastajat ja vastuullisuuskonsultit
• Kauppakamarit ja toimialajärjestöt
• Ympäristöministeriö
• Valtioneuvoston julkaisut
• EU:n ja EFRAGin (European Financial Reporting Advisory Group) ohjeistukset
• Yritys- ja aluekehittäjät
• Hankkeet

EU:n viralliset lähteet kestävyysraportoinnista

1. Corporate Sustainability Reporting – European Commission
   ➤ Yleiskatsaus CSRD-direktiiviin, sen taustaan ja soveltamiseen

2. CSRD-direktiivin virallinen teksti – EUR-Lex
   ➤ Direktiivin 2022/2464/EU virallinen julkaisu

3. Usein kysytyt kysymykset CSRD:n soveltamisesta – EU Komissio
   ➤ Käytännön ohjeita ja selvennyksiä yrityksille

• 4. CSRD:n täytäntöönpano- ja delegoidut säädökset – EU Finance
  ➤ Linkit säädöksiin, jotka tarkentavat direktiivin soveltamista

EFRAGin viralliset lähteet ja työkalut

1. EFRAG Sustainability Reporting – pääsivu
   ➤ ESRS-standardien kehitys, kokoukset, uutiset ja avoimet kuulemiset
2. ESRS Implementation Guidance Documents
   ➤ Ohjeistuksia yrityksille ensimmäisen raportin laatimiseen
3. EFRAG Q&A Platform – 157 teknistä selvennystä
   ➤ Käytännön tukea ESRS-standardien soveltamiseen
4. EFRAGin julkaisut ja tutkimukset vastuullisuusraportoinnista
   ➤ Tutkimuksia ja taustamateriaaleja

Suomalainen lainsäädäntöä ja ohjeita

• Kirjanpitolaki, erityisesti luku 7 Kirjanpitolaki | 1336/1997 | Lainsäädäntö | Finlex
• Tilintarkastuslaki, erityisesti siellä hakusana kestävyys Tilintarkastuslaki | 1141/2015 | Lainsäädäntö | Finlex
• PRH ohjeet tilinpäätöksen ilmoittamisesta PRH – Tilinpäätösilmoituksen asiakirjat | PRH
• Digitalous tulee, huomioi myös nämä kun suunnittelet prosessit uudelleen kestävyysraportointiin. PRH – Yrityksen digitalous | PRH

Varmentajana toimii kestävyysraportointitarkastaja (KRT), joka on hyväksytty PRH:n tilintarkastusvalvonnan toimesta. Usein tämä on sama taho kuin tilintarkastaja, mutta varmennus vaatii erillistä osaamista.

Kirjanpitolain 1 luvun 4 d asetuksen mukaan kestävyysraportointidirektiivillä tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 537/2014, direktiivin 2004/109/EY, direktiivin 2006/43/EY ja direktiivin 2013/34/EU muuttamisesta yritysten kestävyysraportoinnin osalta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2022/2464.
Kirjanpitolain 7 luvun 2 pykälän kohdan 2 mukaan kestävyysraportoinnilla kestävyysseikkojen esittämistä toimintakertomuksessa erillisenä ja yhtenäisenä kokonaisuutena 8 kohdassa tarkoitettujen kestävyysraportointistandardien mukaisesti.

Ulkopuolinen riippumaton osapuoli varmentaa aineiston ja prosessin ja antaa siitä lausunnon. Varmentaja laatii toimeksiantosopimuksen ennen varmennuksen aloittamista. Tämä jälkeen varmentaja laatii kestävyysraportin varmennuskertomuksen; varmennuksen laajuuden, viitekehyksen, varmuuden tason sekä lausunnon oikeellisuudesta.

Asiaa kannattaa kysyä omalta tilintarkastajalta, jos olet epävarma asiasta. Kirjanpitolain mukaan kestävyysraportointi on pakollista PIE – yhteisöiltä ja suuryrityksiltä, joilla kaksi kolmesta seuraavista edellytyksistä täyttyy sekä päättyneellä että sitä välittömästi edeltäneellä tilikaudella tilinpäätöspäivänä:
1) taseen loppusumma 25 000 000 euroa;
2) liikevaihto 50 000 000 euroa;
3) tilikauden aikana palveluksessa keskimäärin 250 henkilöä.

Lisää tietoa: Kirjanpitolaki | 1336/1997 | Lainsäädäntö | Finlex

Arvoketjussa vastuullisuus on yhä tärkeämpää. Tilaaja voi vaatia toimittajaketjulta kestävyystietoja tai kestävyysraportin osana sopimusehtoja. Varmista aina, toimitatko tietoja asiakkaalle vai teetkö oman yrityksesi kestävyysraportin. Voi olla hyvä miettiä myös tietorakenteita ja järjestelmän rajapintoja ensin, suunnitella ja miettiä kokonaisuus osaksi vuosikelloa omassa yrityksessä.

KRT- tutkinnon suorittanut ja rekisteröitynyt tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö voi varmentaa kestävyysraportin. Varmentajalla tulee olla siis sekä tilintarkastajan pätevyys että erityisosaamista kestävyysraportoinnista.

Kirjanpitolain 7 luvun 2 §:n 9 kohdassa tarkoitetun kestävyysraportointiyrityksen on valittava kestävyysraportointinsa varmentajaksi kestävyysraportointitarkastaja, jollei muualla laissa toisin säädetä.

PRH eli Patentti- ja rekisterihallitus ylläpitää rekistereitä tilintarkastajista

PRH – Rekisteröidyt kestävyysraportointitarkastajat | PRH

PRH – Rekisteröidyt kestävyystarkastusyhteisöt | PRH

Kestävyysraportoinnin varmentamisesta säädetään tilintarkastuslaissa. Varmentamisessa noudatetaan tätä tarkoitusta varten komission hyväksymiä kestävyysvarmennusstandardeja. Ennen kuin näitä on annettu, noudatetaan jäsenmaiden kansallisia suosituksia.

Varmennus perustuu kirjanpitolain 7 lukuun ja tilintarkastuslakiin. Lisäksi sovelletaan EU:n CSRD-direktiiviä ja siihen liittyviä ESRS-standardeja. Suomessa käytetään ISAE 3000 -standardia, kunnes EU:n oma varmennusstandardi (ISSA 5000) tulee voimaan (arvio 12/2026).

Kestävyysraporttien varmennussuositus perustuu pääasiassa ISAE 3000 varmennusstandardiin. Kestävyystietoja vapaaehtoisesti raportoivat yhtiöt ja yhteisöt voivat itse valita, mitä asioita raportoivat ja varmennetaanko tietoja, kun kyse ei ole lakisääteisestä kestävyysraportoinnista. Lainsäädäntö on muutoksessa.

Tilintarkastaja tarkastaa yrityksen laatiman kestävyysraportoinnin, sen oikeellisuuden mahdollisesti osana tilintarkastusprosessia yrityksessä tai erikseen sekä antaa siitä lausunnon joko rajoitetun varmuuden tasolla tai kohtuullisen varmuuden tasolla.

Prosessi koostuu kolmesta vaiheesta, suunnittelu, toteutus ja raportointi:
1. Suunnittelu: Toimeksiantosopimus, roolien ja aikataulujen määrittely.
2. Toteutus: Tiedonkeruun ja prosessien arviointi, dokumentaation tarkastus.
3. Raportointi: Varmennuskertomus, jossa esitetään johtopäätös.

Lähde: Tilintarkastajat, Kestävyysraportoinnin varmentaminen – mistä on kyse? – Suomen Tilintarkastajat

Arviointi perustuu:

• Kirjausketjujen ja dokumentaation tarkasteluun
• Prosessien ja kontrollien arviointiin
• Kaksoisolennaisuusanalyysin toteutuksen tarkastamiseen
• Tietojen jäljitettävyyteen ja todennettavuuteen

Lähde: Tilintarkastajat, Kestävyysraportoinnin varmentaminen – mistä on kyse? – Suomen Tilintarkastajat

Rajoitettu varmuus: varmentaja toteaa, ettei ole havainnut seikkaa, joka antaisi syyn epäillä raportin virheellisyyttä.
Kohtuullinen varmuus: syvällisempi tarkastus, jossa varmentaja toteaa, että raportti on olennaisesti oikein.

Yrityksen tulee toimittaa varmennuskertomus digitaalisesti PRH:lle.

Vapaaehtoisten viitekehysten mukaan laadittavien vastuullisuusraporttien varmentaminen voi vastuullisuustietoja vapaaehtoisesti raportoivan ja riippumattoman varmentajan välisen sopimuksen mukaan olla joko rajoitetun varmuuden tai kohtuullisen varmuuden antava toimeksianto.

Kansallinen lainsäädäntö EU:n kestävyysraportointidirektiivin johdosta on ollut voimassa vuoden 2024 alusta lukien. Kestävyysraportointivelvoitteet astuvat voimaan asteittain siten, että vuoden 2024 raportointi koskee EU:n säännellyillä markkinoilla toimivia työntekijän yrityksiä. Tämä jälkeen velvollisuus laajenee asteittain. Lisätietoja löydät kirjanpitolaista.
Kestävyysraportoinnilla ja sen varmentamisella viitataan lakisääteiseen ja viralliseen kirjanpitolain 7 luvun ja kestävyysraportointistandardien mukaan laadittuun kestävyysraporttiin, erotuksena vapaaehtoisten viitekehysten mukaan laadittavista vastuullisuusraporteista.